En enää ota selvää itsestäni tai siitä mihin uskon, mihin pyrin ja mitä tarvitsen, että pystyisin jatkamaan. Oon yrittänyt etsiä uusia ystäviä ja tuttavuuksia, mutta ne ei tuntu oikeilta tai asuvat toisella puolella Suomea. Se tuntuu niin pahalta kun löytää jonkun joka ymmärtää ja jonka kanssa voisi oikeasti tulla hyvin toimeen, mutta ei tule tuskin koskaan näkemään sitä. Häeän itseäni kun valitan enkä ole onnellinen mistään, vaikka ihmiset on yrittäneet auttaa. En tiedä pääsenkö tämän yli koskaan. Ehkä muutaman vuoden päästä, mutta nyt muutama vuosi tuntuu täysin loputtomalta ajalta.

Oon kuitenkin oppinut näyttämään tunteeni ja siitä oon ylpeä. Olisinpa havahtunut aiemmin, että kaikki olisi muuttunut paremmaksi vaihtamalla asennetta. Ehkä mulla olisi vielä jotain jäljellä.